Kelaa sivua alaspäin niin sieltä löytyy Jurisijan ajatuksia useampaankin asiaan.

MIKSI?

Minun perheeni lähipiirissä, tai oikeammin lasteni lähipiirissä on sattunut puolenvuoden sisällä kolme kuolemaa, jotka kaikki ovat olleet seurausta huumeitten käytöstä. Mietin sitä mikä saa nuoren käyttämään huumeita, alkoholin minä ymmärrän jotenkuten. Mutta nämä huumeet, sehän on itsemurha. Voiko joku huumeitten käyttäjä olla niin "hölmö"ettei tajua tätä, että se on hänelle vaan ihanaa vapaa aikaa, se rentouttaa ja siitä tulee hyvä fiilis. Sitten siitä rentouttavaa ihanaa fiilistä seuraa kuolema. Mikä sitten saa nuoren käyttämään huumeita, ja nimenomaan normaalin järkevän nuoren. Hölmöt onkin sitten eri juttu, heidän kohdalla ei tätä asiaa tarvitse pohtia. Käsitykseni mukaan nuori joka on kasvanut kodissa, jossa on saanut oikeanlaista rakkautta ja kasvatusta, HUOM! Kuri ei ole kasvatusta, eikä koti ole armeija. Minun nuoruudessani oli viinaksia ja huumeitakin oli paljon tarjolla, mutta niissä porukoissa joissa minä olin, vain viinaksia käytettiin ja joskus jopa paljonkin. Mutta ei meillä kellään ollut itsemurha aikeita, joten huumeisiin ei koskettu. Pidettiin hauskaa viinan voimalla, ja joskus vitutukseenkin saatettiin ottaa muutamat kaljat tai vetäistä jopa kunnon kännit. Meitä nuoria oli niissä porukoissa tavallisista työläisperheistä, sekä myöskin varakkaampien perheitten nuoria. Minä itse olin niin sanotun keskiluokan perheen nuoria, minulla olisi ollut varaa huumeisiinkin, jos olisi ollut tarvis. Mutta kun ei ollut tarvista, koska sain lapsena vanhemmiltani rakkautta ja huolenpitoa, ja se ei ollut rakkautta rahapussista eikä pimeästä komerosta. 

Nyt kun on kulunut tuosta meikäläisen nuoruusajasta noin viisikymmentä vuotta, niin elossa näistä nuorista on enää vain nämä työläis-, ja keskiluokan perheiden nuoret, heistäkin on sairauden on vieneet muutaman. Mutta näitten niin sanottujen hyvien/varakkaampien perheitten silloiset nuoret ovat melkeinpä kaikki kuolleet. Moni heistä kuoli jo silloin nuorena huumeisiin tai teki muuten itsemurhan. Minulla oli rakastavat vanhemmat, ne opasti ja neuvoi puhumalla, mutta ei koskaan koventaneet ääntään, sulkeneet pimeään komeroon tai antaneet selkään. Eli henkinen ja fyysinen kiduttaminen/kasvatus puuttui kokoaan. Näistä jo nuorena kuolleista kavereistani muistan nämä heidän päiväkausiksi komeroon sulkemiset, sekä selkäsaunat lapsena, joita heidän vanhempana käyttivät "kasvatus menetelminään". Kerron tässä yhden esimerkin yhdestä kaveristani. Kävin usein hakemaan kaverini Penan hänen kotoaan, pelaamaan meidän muitten lasten kanssa jalkapalloa, tai muuten vain urheilemaan tai viettämään aikaa hänen kotinsa vieressä olevalle urheilukentälle. Kerrankin kun menin sinne Penan kotitalolle ja koputin oveen, oven tuli aukaisemaan Leena, Penan sisko, Leena oli koulussa samalla luokalla kuin minäkin. Kysyin Leenalta - onko Pena kotona, Leena vastasi - että tulla se on, oota siinä. Leena meni sisään ja tuntui kysyvän jotain isältään, en kuullut mitä. Mutta kohta Pena tuli ovelle, ja hän oli nuutuneen mutta ilahtuneen näköinen. Läksimme Penan kanssa kävelemään sinne urheilukentälle, Pena otti minua kaulasta kiinni, sanoi kiitos ja itki. Silloin en oikein vielä tajunnut tilannetta, miksi. Mutta kun menin sitten myöhemmin illalla kotiini, niin kerroin tästä tapahtumasta isälleni. Isäni sitten kertoi minulle, kylläkin hienovaraisesti, että tämä Penan isä on sadisti, se kasvattaa lapsiaan kurilla, aivan kuin armeijassa. Laittaa esimerkiksi lapset arestiin pimeään komeroon pitkäksi aikaakin, jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa, tai jos lapset ei tee niin kuin hän määrää. Tämä Pena oli näitä parempien/varakkaampien perheitten lapsia. Vuosia myöhemmin Pena jäi/jättäytyi junan alle ja meni sinne missä ei luultavasti ole pimeitä komeroita, Pena kuten myöskin hänen veljensä, joka myöskin kuoli nuorena, olivat näitä sekakäyttäjiä. Heidän isänsä kasvatti heistä sellaiset, pilasi heidän elämänsä jo lapsina.

Kun myöhemmin olen miettinyt näitä asioita, niin muistan sen että näitten kaikkien nuorena kuolleitten kavereitteni kotikasvatus oli juuri sitä samaa "laatua" kuin Penalla. Tälläinen "raha-kuri" kasvatus jos se ei tapa fyysisesti lapsena (henkisesti kylläkin), niin sitten viimeistään sen tekee huumeet nuorena. Eli heillä ei ollut opastusta/neuvoja eikä rakkautta kotona. Ulkoisesti heillä monella meni hyvin, oli hieno kotitalo ja kaikki mallillaan, mutta elämä sisällä talossa mätää (enkä nyt tarkoita hometaloa). Miksi lasta ei voi kasvattaa nuoreksi ja aikuiseksi vain opastamalla, kannustamalla ja neuvomalla. Kuria ja armeija systeemiä ei koti kasvatukseen tarvita. 

Menenpä nyt takaisin tähän lasteni kavereitten huumekuolemiin. Tyttäreni soitti minulle, ja kysyi, miten hän toimii, kun menee käymään siellä kuolleen kaverinsa vanhempien luona ettei "romahda". Sanoin hänelle että ajattele silloin vaikka Suomi - Kanada jääkiekko ottelua, sillä ei ne sen kuolleen kaverisi vanhemmatkaan ole varmaankaan ajatelleet mitään, kun on häntä kasvattaneet, tiedä vaikka ne jääkiekko ottelut ovat olleetkin heille ne tärkeimmät kuin lapset. Saatana oo hiliooo tae joovut ulos! Nyt on peli mänössä. Tai sitten lyöty rahaa kouraan ja sanottu että mene kylille. Eli tähän tyyliin kasvatettu ja rakkautta jaettu. Nämä tyttäreni huumeisiin kuolleen kaverin vanhemmat kun ovat niin sanottuja "meneviä" vanhempia, ei aikaa ole ollut lapsille. Eli rakasta ja anna aikaasi lapselle, äläkä ainakaan kurita, kuritus ei ole lapsen kasvatusta vaan oman egosi nostamista, lapsesi elämällä.

En tarkoita että kaikissa huumekuolemissa olisi tällainen samanlainen koti "tausta". Tämä on vaan oma kokemukseni asiaan, ja mitä olen nähnyt sekä tiedän.
Eli tämä on nyt vaan minun näkemys/kokemus tähän asiaan. Ei minulla nyt muuta tällä kertaa. 


HÄÄT JA AVIOLIITTO

Mikä on häitten merkitys, miksi häät, eikö riitä että parit ja nimenomaan mies js nainen, sekasikiöt ei ole tervettä parisuhdetta, ja tarkoitan tällä samaa sukupuolta olevia. Niin siis eikö nämä yhteiselämää suunnittelevat terveet parit voisi käydä yhdessä vaikka juhannusjuhlilla tai vaikkapa joulujuhlan aikaan ottavat kuppia. Tai jopa repäistä oikein kunnolla ja mennä vaikkapa kaveriporukan kanssa kapakkaan, ja vetää siellä oikein kunnon kännit, ja hilpeänä mennä sitten jo etukäteen varattuun hotellihuoneeseen, ja siellä ryhtyä naimaan oikein kunnolla, yhteisen taipaleen alkamisen kunniaksi, tänne hotellihuoneeseen ei tietystikkään kaveriporukka oteta mukaan??. Eli miksi pitää järjestää jotkut häät, ja lisäksi avioliittokin on aivan turha "systeemi". No tietysti siinä tapauksessa voi avioliittoa ajatella jos ei luota toiseen, vaan haluaa kirjallisen todistuksen, että omistaa hänet. Miksi muuten valita avioliittoon, kun on parempikin vaihtoehto, eli avoliitto ja mikä parasta siihen riittää aito rakkaus, ja se kestää. Jos ei kestä niin se on moro, sen pituinen se, eikä siihen muuta tarvittukaan.. Kun olen monesti pohtinut ja ihmetellyt näitä häitä ja tätä avioliittoa, ja nimenomaan silloin kun tuttavia on sortunut tähän pelleilyyn. He kaikki ovat tuntuneen täysin järkeviltä ihmisiltä, ehkä jotkut heistä ovat hieman "nynnyjä". Kun he sitten yhtäkkiä ilmoittavat menevänsä avioliittoon"naimisiin" ja järjestävänsä häät, niin olen miettinyt että ei perhana, missä järki. Minutkin on näihin heidän häihin kutsuttu, mutta en ole koskaan mennyt yksiinkään häihin. Teatterista tykkään ja käyn paljon teatterissa, mutta tällainen hääteatteri ei kiinnosta. Häät nämä kinkerit joissa juhlitaan "satuolennolta, eli jumalalta saatua omistusoikeutta toiseen ihmiseen". Ihmettelen etenkin sitä miten monet suomalaiset miehetkin, nämä suomalaiset jullikat innostuvat häistä. He kai olettavat siellä jossakin sielun syövereissään, että häät on tosiaankin joku kauppatilaisuus, ja se tilaisuus on pakko järjestää, tilaisuus missä hänelle luovutetaan laillinen omistusoikeus reikään tai oikeammin sitä ympäröivään lihaan. Joskus saattaa kaupassa tulla mukana myöskin lisäbonuksena muutama kilo läskiä, tai jos huonosti käy niin saat vain nahkaa ja luita ja sisäelimet. Entäs nämä kirkossa myytävät naiset, niitä minä säälin. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa että naisella on /oli elämää jo ennen tätä kauppatapahtumaa ja nyt menettävät sen ja pilaavat elämänsä. Ne naiset joille tämä on elämän ainoa tilaisuus saada mies, ja miksei myös takakamarin pojille saada nainen, niin siinä tapauksessa se täytyy äkkiä "kahlita" itselleen, heille se voi olla hyväkin kauppa. Onneksi, siis kenen onneksi, no etenkin näitten yhteiselämää suunnittelevien ja kenties avioliittoa yhtenä vaihtoehtona ajattelevien parien onneksi, tämä hää ja avioliitto hömpötys on nykyaikana jo jäämässä pois, ja ei enää vakavasti otettava vaihtoehto, nykyään  nuoriso tyytyy järkevästi avoliittoihin, sehän on kaikin puolin paras sekä helpoin ja edullisin ratkaisu yhteiselämälle, niin kauan kuin sitä yhteiselämää nyt on, lisäksi avoliitossa ei ole sitä avioeron tuomaa "tuskaa" eikä paskaa.. Elinikäiset avioliitot kuten myös avoliitot ovat nekin menneisyyttä, miksi riippua toisessa jo ei enää ole "kipinää". Se kipinä voi löytyä toisaalta ja auvoisa yhteiselämä jatkuu uuden kumppanin kanssa. Meillä on vai yksi elämä, joten olkoon sitten vaikka monta kumppania, kunhan on hyvä elämä ja ilman hääteatteria. 

Pikaerot, joissa puolisot eroavat pian häiden jälkeen, ovat yleistymässä myös Suomessa.
Mutta mikä saa kumppanin lähtemään suhteesta juuri kuin sen pitäisi olla onnellisimmillaan?
Yksi niistä on tämä hullu häähömpötys, häät täytyy järjestää vain häitten takia, ei parisuhteen.
Toiset parit taasen elävät parisuhteen ensimmäiset vuodet huuman, ihastumisen ja voimakkaan seksuaalisuuden aikaa. Sitten siinä huumassa ryhdytään suunnittelemaan avioitumista ja häitä. Tähän yhteen päivään ladataan valtavasti odotuksia, ainakin juhlimisen suhteen ja sen jälkeisen ajan odotetaan tuovan vakaan parisuhteen ja onnellisen elämän, ja paskat se mitään tuollaista tuo.
Sen moni pari huomaa kun häät ovat ohi, huuma laantuu ja arki astuu kuvaan. Kaikki eivät sitä kestä. Avioelämä vaatii muutakin kuin vain häähumua, se vaatii sopeutumista ja kompromisseja, joiden tekemiseen ei lopulta ollakaan valmiita, avoliitossa näitä ei välttämättä ole. Mutta avioliitossa on ja se on rasite.
Avioituminen on aina kriisi, häistä nainen on saattanut haaveilla koko ikänsä, mutta häihin liittyy aina avioliittokin, harmi. Olisi mukava pitää vaan häät, siitä avioliitosta ei nyt niin väliä.
Häitä toivoo ja odottaa niin voimakkaasti, ettei edes alkavassa avioliitossa jo tiedossa olevat puolison esiin tulevat epätoivotut piirteet estä ruusunpunaisen unelman toteutumista.
Pettäminen, henkinen tai fyysinen väkivalta, narsismi tai puolison alistaminen alkavat tulla mukaan avioliittoon. On eron aika

Näinkin voi käydä
Kun häissä pappi sanoo, että saatte suudella, mies suutelee morsianta ja kuiskaa samalla hänen korvaan, ettei rakasta häntä enää. Illalla juhlitaan häitä ei avioliittoa, sen jälkeen hotellissa maataan sängyssä eri puolilla. Seuraavana aamuna haetaan avioeroa. Onneksi eivät tehneet avioehtoa ja morsian sai haluamansa häät ja hyvät rahat.

Tai näin
Nuoret menivät kihloihin vuoden seurustelun jälkeen ja olivat ihan umpirakastuneita. Häitä ja avioliittoa suunniteltiin. Sitten tuli häät, niitä juhlittiin. Se jälkeen tuli arki ja heidän suhteensa paheni, alkoi olla merkkejä ilmassa: miehen sairaalloinen mustasukkaisuus. Mies soittelee tunnin välein vaimon perään, luki tekstiviestit ja sähköpostit. Miehiä ei vaimolla saanut olla kavereina eikä heidän avioliitostaan saanut kenellekään puhua mitään; ei hyvällä eikä pahalla. Kaikkea liikkumista tarkkailtiin ja rajoitettiin. Eihän tämmöinen ole normaalin ihmiset toimintaa eikä tälläistä kukaan normaali ja terve ihminen kestä! Mutta tämän sai aikaan häät ja avioliitto, tämä sairas mies ajatteli, että nyt hän on minun, pappi sanoi ja kirjoissa lukee niin. Kun ei olleet avioliitossa niin sairaan puolison täytyi "karpata" että suhde toimi, sairaudet pysyi poissa/piilossa. Sitten tuli avioliitto joka antaa omistusoikeuden, näin jotkut virheellisesti luulee. Mutta toista ihmistähän ei voi omistaa. Kuviohan voi olla toisinkin päin, että vaimo on se sairas eikä mies, ja vaimo tekee nuo samat edellä kuvatut.

Yhteenvetona häistä voisi olla vaikka tällainen ajatelma. Että häähössötys on yleensä morsiamen hommaa, ja sulhasen tehtävä on nyökytellä ja ilmaantua paikalle sitten häihin. Onhan niitä häähössöttäjiä tietysti miehissäkin, mutta niitä on harvassa, ja ne jotka hössöttävät ovat sellaisia, ollako mies vai nainen tyyppejä. Yleistämisen uhallakin näin väitän.
Häiden sanotaan olevan morsiamen elämän tärkein päivä. Koska aviossa ollaan tasa-arvoisia, silloin hääpäivän pitäisi olla myös sulhasen tärkein päivä. Näin se ei kuitenkaan ole, näin uskallan väittää.
Häät on iso juttu naisille, mutta on tosi surullista, jos hääpäivä tosiaan on naisen elämän tärkein päivä. Sellaisen naisen elämän täytyy olla melko merkityksetöntä, hänen elämä menee hukkaan, jos hänelle tosiaankin häähumpuuki on elämän tärkein päivä. Mutta näinhän jotkut ainakin väittää, vai onko se vain osa sitä hääteatteria mitä morsian esittää, ei ole totta. Kyllä elämässä on paljon tärkeämpiäkin päiviä sekä asioita ja paljon.
Hääpäivä ei ole edes hääparin yhteisen elämän tärkein päivä. Kyllä se on ensitapaamispäivä paljon tärkeämpi. Häillähän ei ole juuri mitään merkitystä elämässä. Se on vain seremoniallinen juhla, tapa järjestää hyvät bileet tutuille tai järjestään ne jotta voi leuhkia häillään. Ne on bileet jotka pahimmassa mahdollisessa tapauksessa epäonnistuvat. Häät ovat parisuhteen kannalta yhdentekevät.
Paljon tärkeämpää on jokainen päivä häiden jälkeen. Sitä kutsutaan elämäksi. Siihen kuulu rakkaus ja toisten kunnioitus, ja se on jo paljon tärkeämpää kuin häähössötys jossa sitä ei luoda. Toivottavasti avioliittoon ei mennä vain häiden takia jos nyt yleensäkään avioliittoon tarvitsee/kannattaa mennä, uskon että tällaisiakin tapauksia on, että häät on ne avioliiton tärkein asia...

Että tämmösiä ajatuksia.


MINNE UFOT OVAT KADONNEET

60- ja 70-luvulla Suomessakin nähtiin ufoja jopa Helsingin yllä ja monen samanaikaisen todistajan silmin. Viime vuosikymmeninä sen sijaan en ole niistä kuullut mitään. Ovatko ufot lähtenee ilmansaasteita pakoon vai mitä on tapahtunut? Säikähtivätkö ne tosiaan maailmalla ja suomessakin vallitsevaa yliapuvaan ja liioitteluun taipuvaa "vihreää aatetta", vai tätä parhaillaan tapahtuvaa niin sanottua maanpallon tuhoavaa ilmastonmuutosta, vai säikähtivätkö vain perussuomalaisia.
90-luku oli myös tai sanoisiko vielä ufojen mahtiaikaa kuten 60-lukukin. Mutta mihin ne sitten häipyivät meidän ilmatilasta, sitä ihmettelen. Onko syytä huolestua? Ovatko tuntemattomilla esineillä lentelevät muukalaiset jättäneet meidät oman onnemme nojaan ja palaavat sitten joskus hakemaan puhtaan veden, ihmiset ja kasvillisuuden syötäväkseen myöhemmin, kun me maanasukit ensin saamme nämä saasteet ym asiat tällä pallolla kuntoon?
Kuka on nähnyt UFO:n hiljattain ja missä? Onko joku kokenut abduktiokokemuksia Halosen tai Niinistön aikana? Ei ainakaan ole juttuja ollut missään, että niitä oli viime aikoina näkynyt liikuskelevan näillä nurkilla. Olisiko se syy tosiaan siinä että kun tämän maapallon asiat on menossa p-seelleen, niin ne etsivät sivistystä ja ihmis-, olentoarvoista elämää muualta, asuttavia pallukoitahan tuolla kosmoksessa varmaan riittää.  60-luvulla ei ollut kännyköitä eikä videokameroita ihmisillä mukanaan joka paikassa, mutta kuitenkin jatkuvaan tuli uusia valokuvia ja filmejä avaruusolioista ja ym ufo havannoista julkisuuteen, lehdissä ja televisiossa oli niistä jutta paljon, ja niitä tosiaan riitti. Varmaan vanhemmat ihmiset muistavat ja nuoremmat ovat lukeneet näistä "tapaamisista", niitä tosiaan kun oli yhteen aikaa jatkuvasti ja melkein jokaisella oli jonkinlainen ufo kokemus? Paitsi uskovaisilla, nehän näkivät vai enkeleitä, tai taivaan isä ilmestyi heille, tai sen joku "apuri". Kyseessä varmaan oli samat heput/olennot, "mutta nähdyn tulkinnat olivat vaan erilaiset". Nykyään kun jokaisella maapallon asukkaalla on kamerakännykkä, niin missä ovat kaikki UFO-kuvat, videot ja havainnot?  Ennen kun jollain tyypillä vain sattui olemaan Polaroid-kamera mukanaan, ja kun UFO ilmestyi, niin se nappas heti kuvan siitä. Joko tuo kaikki oli ihan täyttä paskaa. Vai olisiko sittenkin parempi tämä minun teoriani, että avaruusoliot vain päättivät keskenään että "Äijat  hei, ei mennä enää tuonne". Kaikilla meillä ääliöillä on nykyään kamerat (kännykät) ja me räpsitään kuvia hullunlailla, joka paikasta ja joka paikassa. Näillä avaruusolioilla jotka ovat joltakin toiselta asutulta planeetalta, ja niitä asuttuja planeettojahan on avaruus täynnä, niin siis nämä "vierailijat", hehän ovat kehityksessä ja avaruustekniikassa varmaan tuhansia vuosia edellä, meitä alkeellisia maapallon asukkeja. Mites ne muuten täällä ennen jatkuvaan huristelivat, joten heillä täytyy olla jo silloin kunnon kulkupelit.
Ja niiden häiveteknologia on kehittynyt huimasti niistä 60-luvun ajoista.Ne on täällä, mutta  nykyisin niitä ei vaan näe.
Ufoihin uskominen ei ole uskon asia, vaan se on tietoa. Jos sinulla on tieto niin sinä uskot ufoihin.
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta ufoista, mutta uskon kuitenkin niitä olevan. Maailman kaikkeudessa on niin paljo asiaa, mitä me ei tiedetä, ja jota ei passaa heti tyrmätä omaa tietämättömyyttään ja tyhmyyttään. Eihän Amerikkaakaan ennen ollut, ennen kuin Kolumbus sen löysi, mutta ei se löytäminenkään vielä riittänyt. Kun Kolumbus sitten kertoi löydöstään muille, niin harva uskoi. No entäs mustamies, ei semmoisia olekkaan höpöhöpö, ei kukaan uskonut ennen kuin näki semmoisen. Nyt niitä mustiamiehiä näkee jo joittenkin mielestä liikaa, ainakin täällä Suomessa. Mikä se sitten on tämä "höpöhöpö" avaruus.


AVARUUS on tila, missä myös mekin nyt olemme. Ei siis ole mitään ulkopuolista avaruutta. Me olemme osa avaruutta, mutta kuinka suuri on tämä tila, eli avaruus jossa me olemme, missä on sen raja, mitä tulee sen jälkeen.
Kaikenhan täytyy olla jossakin, maapallo on avaruudessa, mutta missä on avaruus, vai onko avaruus ääretön, rajaton. Ei ei se voi olla, avaruuden täytyy päättyä johonkin, jonka jälkeen on jotain muuta, kaikenhan on oltava jossakin.
Jo muinaiset kreikkalaiset ihmettelivät, saattoiko avaruudella olla loppua. Ajatus, että jossain tulisi vastaan raja, jonkinmoinen seinä, jonka toisella puolella ei olisikaan enää mitään, tuntui mahdottomalta. Pakkohan siellä on toinenkin puoli olla!
Puhutaan että tapahtui "alkuräjähdys", no sitä ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Emme tiedä oliko alussa "muovisanko", vai mikä, missä avaruus/maailmankaikkeus oli "ennen kuin räjähti" ja laajeni nopeasti, ja missä tämä "muovisanko" oli ennen kun alkuräjähdys tapahtui. Joka tapauksessa alussa ehkä tapahtui jotain - emme tiedä mitä - mutta jossakin tämän on luultavasti tapahtunut, mihin tämä maailmankaikkeus/avaruus syntyi, jotakin on täytynyt olla ennen sitä. Puhutaan että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, missä laajenee, mistä se valtaa tilaa. Pullataikinakin laajenee ja kohoaa taikina-astiassa, siis se on jossakin ja kohoaa/laajenee jonnekin.. 

Alkuräjähdys, jos sitä nyt tapahtuikaan. Siitä siis alkoi nykyisen käsityksemme mukaan avaruuden laajeneminen. Ennen alkuräjähdystä olevaa ei siis tiedetä. Mitä oli tässä tilassa ennen, jossa avaruus nyt on ja laajenee, mitä oli ennen alkuräjähdystä, pelkkä tyhjiökö vain? Onko olemassa avaruuden avaruus? Se nyt kuitenkin tiedetään että maapallon kokoisia planeettoja on avaruudessa enemmän kuin hiekan jyväsiä meidän maapallolla. Tähti jota katsot, on sammut jo miljoonia vuosia sitten, silti valo näkyy vielä miljoonia vuosia.
Onko meidän kaltaista elämää muualla kuin maapallolla. Ensinnäkin onko sitä tässä meidän maailmankaikkeudessa. Entä onko sitä sitten siellä jossakin "pimeässä" suuremmassa, johon tämä meidän maailmankaikkeus laajenee. Suuremman jonka yhtenä "osana" tämä meidän maailmakaikkeutemme (avaruus) on. No nyt tätäkin asiaa tuli jo jankattua useammalta eri "kantilta" ja useampaan kertaa joten se siitä.

Uskovatko tähtitieteilijät sekä kaiken maailman "viisaat ja älyköt" ylipäätään, että aurinkokuntamme ulkopuolella on elämää?
Kyllä siellä elämää on, on yleinen käsitys. Maapallo on varsin tavallinen planeetta ja olisi kumma, että vain tänne on ilmestynyt elämää.
Kaikkialla alan tutkijoilla on lähtökohta, että maailmankaikkeus on niin tuhottoman suuri, ja onhan viimeisten vuosikymmenien aikana saatu selville, maankaltaisia planeettojakin näyttää olevan vähän joka nurkalla. Kaikkein uskomattomin vaihtoehto olisi se, että me olemme täällä yksin ja muualla ei olisi älyllistä elämää. Ongelmana asiassa on vielä tällä hetkellä se, että mitään täysin vedenpitävää todistusaineistoa avaruuden asukeista ei ole, tai ainakaan sitä ei ole julkaistu, turvallisuus syistä. 

Peruskysymys "Missä kaikki ovat?" 

Mutta jos avaruus kerran on asuttu, niin missä nämä olennot sitten oikein ovat? Tämähän on juuri se peruskysymys, jota on pohdittu vuodesta toiseen. Siihen on esitetty lukuisia arvauksia. Arvauksiahan ne ovat, koska mitään tietoa ei ole.Maapallo on verrattain nuori planeetta. Pelkästään Linnunradan galaksissa on mitä todennäköisimmin miljardeja maata vanhempia planeettoja.Niille mahdollisesti kehittyneillä asukkailla on ollut miljoonia vuosia aikaa kehittyä ja levittäytyä galaksimme joka kolkkaan, mutta ketään ei näy.

Täytyy muistaa, että maapallollakin on ollut elämää arvioilta lähes 4000 miljoonaa vuotta ja vasta nyt tänne putkahti edes meidän tasoisemme äly. Ei se älykäs elämä tännekään tullut kuin Manulle illallinen. Muualla elämä saattaa olla joillakin "maapalloilla" alemmalla kehitysasteella,- kun taas toisaalla "maapalloilla" paljon kehittyneempää kuin meillä täällä maapallolla, ja jos me olemme kehityksestä jäljessä vaikka 10 000 vuotta niin millainen se maailma on näillä kehittyneillä älyllisillä "maapalloilla".
Avaruusmiehet pysyttelevät edelleen piilossa. niin ainakin oletamme. Spekulaatioita asian suhteen voi jatkaa loputtomasti ja osa selityksistä meneekin suoraan tieteisfiktion puolelle. Mutta se fiktio voi olla lähellä totuutta.
Ehkä avaruuden isot tytöt ja pojat pysyttelevät piilossa, tai me täällä Maassa olemme jotenkin "sokeita" tai meidän "älyllinen" tajunta ei riitä ymmärtämään mitä ympärillämme tapahtuu.
Oikeastaan voidaan sanoa, ettei kukaan kerta kaikkiaan tiedä. Sen takia me kuuntelemme avaruutta ja etsimme merkkejä elämästä, jotta saataisiin jotakin muutakin kuin vain pohdintoja siitä, mitä maailmankaikkeudessa on tekeillä.
Ja ovathan tutkija jo löytäneet, tai ainakin niin luulevat, todisteita elämästä muuallakin kun maapallolla.

Pohditaas vielä tätä "ikuisuus kysymystä, eli onko niitä "Ufoja ja avaruusolioita tosiaan olemassa, siis ihan oikeasti? Tähän nyt voi vastat 99,9999% varmuudella että ON
No ovatko he sitten tulossa vai tulleet jo tänne??
Ufothan ovat taivaalla leijuvia, lentäviä tai lentokyvyn omaavalta näyttäviä, tunnistamattomia esineitä. Useimmat ufoiksi luullut esineet tai asiat ovat osoittautuneet meteoreiksi, lentokoneiksi tai sääpalloiksi. Jotkut ufohavainnot ovat tekaistuja tai perustuvat harha-aistimuksiin. Tosiasia kuitenkin on, että läheskään kaikkia tapauksia ei ole pystytty selvittämään. Ufoskeptikot uskovat, että kaikille ufoille löytyy aivan tavallinen selitys, eikä ufoja ole olemassa, niinpä tietysti. Otetaanpa esimerkki. Eihän kaikki vielä nykyäänkään usko että maapallo on pyöreä, Amerikkalaisista noin 3.9% uskoo että maapallo, siis ei pallo vaan tämä litteämaa, on siis litteä. Voitteko ymmärtää tälläistä, nämä ihmiset eivät ole varmaan käyneet kotipihanporttia kauempana "maailmalla", ja he varmaankin katsovat televiso ohjelmatkin vanhasta radiosta. Rinnastaisin ufoskeptikot näihin "pannukakku" maa neropatteihin.

Mitä ovat humanoidit, mitä nimitystä niistä nyt käyttääkin. Ufoja ohjaavat avaruusoliot, eli humanoidit. Humanoidi tarkoittaa mitä tahansa olentoa, joka näyttää jonkin verran ihmiseltä. Yleensä termillä tarkoitetaan ihmisen muotoista avaruusoliota. Ufohavaintoihin saattaa joskus liittyä myös humanoidihavainto. Ufoskeptikoiden mielestä väitteet nähdyistä humanoideista ovat kansanperinnettä, folklorea, eli humanoiditarustoa. Kuten on tullut jo aijemminlin mainittua tämä että, ihminenhän ei usko ennen kuin itse näkee. Jotkut ovat sanoneet että mitä enemmän ihmisellä on tietoa ja viisautta sekä älyä, niin sitä varmimmin hän uskoo avaruusolioihin, tai ainakin elämään muualla avaruudessa. Tyhmähän ei usko kuin saappaisiinsa.

SYNNYTTIVÄTKÖ UFOT USKONNOT

Kristillinen maailmankatsomus vai darvinismi - Ufot

Usko siihen että avaruudessa on muitakin siviilisaatioita kuin me, ja että jossakin asua "pieniä vihreitä miehiä" ei ole kristillisestä maailmankatsomuksesta vaan darvinismiä. Näin jotkut viisaat ja vähemmän viisaat väittää. Evoluutioon - uskovat syyttelevät kristittyjä "hihhuleiksi" jotka uskovat tieteellisesti todistamattomiin uskomuksiin, jumala loi maan ja ihmiset. Darvinismiin ja evoluutioon - uskovista enemmistö uskoo maan ulkopuoliseen elämään - jos maahan on kehittynyt elämää, niin miksi ei myös muualle? Kun suurelta osin kristillistä maailmankatsomuksesta omaavat selittävät kaiken yliluonnollisen uskonnolla ja jumalalla (se ja se ilmestyi silloin ja silloin heille). Kun taas darvinismi teoriaan uskovat näkevät samassa tilanteessa humanoidin tai ufon. No näki kukin mitä näki, ja uskoo kukin mihin uskoo, kunnes toisin todistetaan. Mutta kerrompa vielä yhden teorian uskonnon synnystä. Silloin kun kaiken maailman uskonnot ovat syntyneet, mikä uskonto nyt mihinkin aikaan ajanlaskua, ennen tai jälkeen alun. Niin silloin koneista ja etenkään lentokoneista eikä mistään muistakaan "lentävistä aparaateista" tiedetty mitään, sellaisia ei osattu edes kuvitella. Sitten kun tälläinen tulla lehati taivaalta, aasilla ratsastavan kaverin eteen jossakin "Petrassa". Niin ei se kaveri juossut kirjastoon katsomaan kirjoista, että mikä tuo kone oli, ja mikä porukka sillä oikeen ajelee. Vaan tälläiset tapahtumat, kohtaamiset, ilmestymiset oli sen ajan ihmisen käsityksen mukaan jotain suurta taivaasta, ja se taivaallinen ilmestyi heille. He tulivat sitten siihen tulokseen, että siellä taivaassa täytyy olla "joku" joka näitä lähetteleen tänne lentelemään ja "ilmestymään". Avaruutta ei siihen aikaan tunnettu, entisajan ihmiselle se oli vaan taivas. Silloin syntyi myös ne tarinat jumalista ym taruolennoista. Mutta ufot ja avaruusoliot ne vain vierailivat heidän luonaan, eikä siinä sen kummempaa. Koska sen ajan ihmisillä ei ollut tieto avaruudesta ja siitä että siellä on "porukkaa", niin heidän täytyi keksiä jokin "seliseli" tarina, sille että mitä porukka tämä oli joka tänne yhtäkkiä ilmestyi, ja yleensä tainan keksijänä oli joku "viisasmies" jolla oli hyvä mielikuvitus. Nämä tarinat joita tämä "viisasmies" kehitteli kantaa vieläkin joissakin piireissä. Jotenkin tähän tapaan saivat alkunsa eri uskonnot.

Että nyt eikun kuvaamaan ufoja ja avaruusolioita (Alien), ja kuvat vaikka facebookiin, ne kuvat ja videot kiinnostavat varmasti enemmän ihmisiä, kuin kuvat teidän omista "olioista" (kissa, koira tai puoliso)

KATEUS

Suomalainen kateus se on kamalaa, ensinnäkin kateelliset pölvästit eivät tajua ettei ole mitä kadehtia, mutta kuitenkin pitää kadehtia. Sanon suomalaiset, koska minulla on kokemusta vain suomalaisista kadehtijoista, ja oletan tältä pohjalta ettei näin sairasta porukkaan voi olla muualla kuin täällä pimeässä pohjolassa. Korostan, siis oletan. Onhan minulla toki muunkin maalaisia ystäviä ja paljon, mutta en ole heistä kenenkään nähnyt näyttävän "hapanta naamaa" minulle, tai herjennyt olemasta minun "kaverini", ja ottanut etäisyyttä, kun olen saavuttanut jotain, omasta mielestäni täysin olematonta, siis en mitään.
Hieman taustaa. Minä olin nuorena 16 - 22v ikäisenä elävä nuorimies, sen ikäisenähän ei kai vielä voi ollakaan vanhamies. Siis olin nuorimies, olin fiksu, pärjäsin koulussa hyvin, käyttäydyin hyvin sekä pukeuduin muodikkaasti. Mikä ei siihen aikaa yleensä tapahtunut maalla muuten kuin 15 - 20v viiveellä. Eli 80 luvulla Ruutanan pojat Kiuruveden Puistonkulmalle tansseihin tullessaan pukeutuivat muodikkaasti 60- luvun toppatakkeihin ja upslaakihousuihin.
Minun ikäiseni nuoret miehet katselivat siihen aikaan Jallu lehdestä pi...un kuvia, ja puhun nyt 16-20 v pojista, koska ei ne miehiä olleet kuin kokonsa puolesta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ja minä olin yksi tällainen poikkeus, mutta en kokoni puolesta vaan tapojeni, Jumalan kiitos en kuitenkaan ollut poikkeava, seksuaalisesti kylläkin oli sitäkin, mutta en seksuaalisen suuntautumiseni suhteen, vaan sanoisinkin näin että olin erittäin aktiivinen, nuoresta iästäni huolimatta. Monen mielestä tämä ei ollut normaalia. Mutta osoitin jo silloin ja osoitan vieläkin kiitokseni jumalalle, tälle satu olennolle, kun en nyt muuta keksi ketä kiitellä. No tietystihän kiittää voisi ja voinkin, äitiäni ja isääni. Olekin heitä kiitellyt monesti ajatuksissani, siitä että he yhtyivät juuri silloin, kun minulla oli hyvä uintikunto. Voitin sen uinti skapan, niin kuin varmaan arvaattekin. Mitenkähän niin hyvät geenit sattuikaan yhtyä yhdessä  ohi menevässä kahden nuoren "kai rakastuneen" pikaisessa yhdynnässä, toroppalan liiterin takana. Entäs jos isäni olisikin "vetäissyt" siinä ohi kulkiessaan vaikka piikatyttö Pärnästä. Minua ei silloin olisi, olisi vain joku??? Jota ei kenenkään varmaankaan tarvitsisi kadehtia, tai toisaalta siitä "vetäisyn" seurauksena syntyneestä olisi voinut tulla vaikkapa Suomen Presidentti??..
Silloin nuorena miehenä käytin alkoholia aika reilusti, niin kuin myös "käytin" tyttöjä. Taisi siinä joku nainenkin/rouva olla mukana. Sillä joillakin näistä "tytöistä" oli enemmän kurttuja kasvoillaan, heidän ikiään kun en kysellyt, ja toisaalta yleensä nämä "ryypykasvot"  osasivat jopa nauttia "tapahtumasta". Eli se ei ollut pelkkää naintia, vaan se oli rakastelua. Näillä tämmöisillä suhteillahan minulla ei ollut sen pitempiä suunnitelmia, kuin että muutama hyvä yhdyntä vaikkapa aamuyöstä ravintolaillan jälkeen., ja se oli siinä. Minulle sattui sitten "vahinko" ja yksi tyttö tuli raskaaksi. Minä olin 17v ja tyttö 16v. Tyttö halusi naimisiin. Sanoin tytölle että ok, jos järjestät tapahtuman, niin minä tulen paikalle. Tyttö järjesti, ja minä menin sitten sinne "tapahtumaan" paikalle sovittuun aikaan ja sovittuun paikkaan. Mutta suoraan toisen tytön vierestä. Meistä tuli sinä päivänä aviopari. Tyttö oli järjestänyt suuret kirkkohäät ym. Porukkaa oli perhanasti paikalla kirkossa ja vastaanotolla hänen eli morsiammen vanhempien maatilalla. Minun puoleltani oli sekä kirkossa että vastaanotolla vaan neljä henkilöä. En ollut kertonut tästä tapahtumasta kenellekään, minusta kun siinä ei ollut mitään mainitsemisen arvoista. Oikeastaan en noteerannut koko asiaa.. Äidille sanoin silloin aamulla että herätä aamulla siihen ja siihen aikaan minut, sillä minulla on heti aamusta menoja. Sitten aamulla kun hän herätti minut, niin minulla oli saatananmoinen krapula, sanoin että mitähän ne juotti minulle kun minun oli vaan tarkoitus juoda viinaa. Sanoin äidille että nyt en voi lähteä ajamaan sinne naapuripitäjää. Äiti sanoi että onko sinun nyt sinne pakko mennä, etkö voisi soittaa ja siirtää tapaamista muille päivälle. Sanoin äidilleni että siellä on minun häät. Äiti ei ihan heti ymmärtänyt asiaa, tai tietysti ymmärsi koska tunsi poikansa, mutta mutusteli sitä kuitenkin sitten hetken mielessään, ja sanoi sitten minulle että puhutko totta. Sanoin että kyllä, oonko koskaan valehdellut sinulle. Äiti katsoi minua, hipaisi kättäni ja meni makuhuoneeseen, ja herätti isäni sekä pikkuveljeni ja sisareni. Noin puolentunnin kulutta olimme jo matkalla naapuripitäjään, minun häihin, isäni kuplavolkkarilla. Minä olin krapulainen sulhanen, jonka "uloke" ei vielä ollut täysin toipunut edellisyön porausurakoistaan,ja kaipasi hommia jo lisää. Olimme kuitenkin matkalla äitini ja kaksi sisartani sekä isäni ajoi volkkaria. Voin kertoa nyt ettei isälläni ollut ajokorttia, eikä sitä ole koskaan hänellä ollutkaan. Mutta ei hän koskaan jäänyt kiinni
kortitta-ajosta, saakelin hyvä kuski olikin, ehkä parhaita kuskeja mitä tunsin, ajeli aina järkipäässä. Hän ei ainakaan ollut hankkinut korttiaan kepulikonsteilla, mikä siihen aikaan oli yleistä, koska hänellä ei ollut korttia.
Nämä erikoiset elämäntapa vuoteni loivat leiman minuun. Minä en ollut normaali, en käynyt kalassa, en metsästänyt, enkä humalapäissäni pieksänyt esimerkiksi vaimoani, joka oli kierosilmäisyydestään johtuen katsonut kauppareissulla muualle kuin mistä oli etukäteen sovittu. Ja perkele minuahan ei akat hyppyytä, on yleisin maalaismiehen rakkaudentunnustus, ja senkin se lausuu kaljakapakassa muille saman "aatteen" kavereilleen.
Mennäänpäs nyt siihen kadehtimisen, alkukohtaan mistä koko kirjoituskin alkoi
Minä muutin sitten tältä toppatakki paikkakunnalta pois. Minä huomasin että miehuuteni oli niissä mitoissa, mistä tytöt tykkäsi, kikkelistä ei voinut enää puhua. Itse miehenä minä en ollut/ enkä ole suuri kokoinen. Mutta onneksi sen suurella koolla ei ole mitään merkitystä muussa kuin naisasioissa, eikä välttämättä aina siinäkään asiassa, ja kanssa käymisessä. Luulen että joskus olisi kelvannut, tai olisi ollut jopa parempi pienempi työväline, sitä toivottiinkin joskus. Vasta kappale kun sattui olemaan pienemmän puoleinen. Nämä vehkeet kun ei ole kaikilla samanlaisia, vaikka Maaningan kunnanlääkäri niin aikoinaan kapakassa humalapäissään väitti.
No niin eiköhän tässä ole jo tarpeeksi tullut ärsytettyä ääriainesta, nyt he voivat älähtää jos haluavat, ja näyttää näin tyhmyytensä. Monelle herää varmaankin tässä kohtaa mielessään kysymys. miksi kerroin tuonkin edellisen, no siksi että jos tämän lukija sattuu olemaan mies, niin se kateus. Liittyy aiheeseen. Naiset varmaankaan ei ole moisesta kateellisia minulle. ainoastaan siitä voivat olla kateellisia, niille naisille jotka ovat saaneet, niin tosiaan saaneet...olla leikeissä mukana.
Niin minä siis muutin sitten pois tältä synnyin paikkakunnaltani, niin sanottuun suureenmaailmaan, sinne saavuttuani tuli ensimmäisenä mieleen että tämän sanonnan keksineitten on täytynyt olla pieniä ihmisiä henkisesti, vaikka minäkin olin omasta mielestäni pieni mies ja lähinnä kooltani, niin ei tuo maailma niin suurelta vaikuttanut, miltään kantilta katsottuna. Tein sitten siellä suuressa maailmassa itselleni jonkinlaista "uraa". Niitä muitten (tytöt ja jalkojenväli) uriahan minä olin tähän asti vain "työstänyt". Kävin aina kesälomilla kotipaikkakunnalla vanhempiani ja sisaruksiani tapaamassa. Näillä lomareissuilla aina kohdatessani jututin ja moikkasin nuoruuteni koulu-, ym kavereitani ja kaikki tuntui olevan "kunnossa". Sitten tuli nämä Facebookin ym somet joihin minäkin tietysti liityin, nuoruuden kaverini lähettelivät kaveri pyyntöjä ja minäkin joillekin lähetin pyynnön. Some oli alkuun mukava, vaihdettiin kuulumisia, muisteltiin nuoruutta ym. Kaikki kertoivat elämästään sekä jakoivat kuvia. Minä olin alkuun vähän pidättyväinen tällaisessa, kuten olin aina ollut. Mitä sitä nyt omia asioitaan maailmalle julistaa tyyliin. Mutta pikku hiljaa aloin kuitenkin jotakin jakamaan tekosistani. Laitoin esimerkiksi jonkun youtube musiikki juttuja seinälleni, ja ihan leikilläni joitain amerikkalaisia pelimainoksia youtubesta, sekä muutaman televisio ohjelman linkin, sen enempää niistä mitään kertomatta miksi laitoin. Jotkut sitten sattuivat jopa katsomaan niitä laittamiani juttuja, ja huomasivat niissä tekijöiden joukossa vilahtavan, saman nimen mikä minullakin oli, joko musiikin säveltäjänä tai lavastajana ym. he kysyivät, olenko minä ollut mukana tekemässä tätä. Minä vastasin aina vähän miedosti että no aikani kuluksi on tullut jotain tehtyä. Huomasin että tämä jo vähensi kaikenlaisten yv viestien ja tykkäysten määrää. Ajattelin silloin että perkele, rummaatampa koko "paskan" tuonne facebook seinälleni, joten laitoin kaikki youtubessa olevat kappaleet joissa minut mainitaan joko säveltäjänä tai sovittajana sinne facebook seinälleni, sekä lisäksi linkit tv-ohjelmiin missä olen ollut tekijänä mukana ym. Tämä näköjään riitti 99% facebook kavereilleni, nyt ei enää tule tykkäyksiä eikä kommentteja, ei mitään. Facebook kavereina ovat sentään pysyneet. Minuthan tunnettiin nuorenamiehenä kotiseudullani sellaisena "hunsvottina". Sellaisen käsityksen joku tämän lukijakin voinutkin minusta saada, tuon alussa kerrotun perusteella. Minä sävelsin musiikkia sekä maalasin tauluja jo nuorena aina kun tytöiltä/naisilta kerkesin, minä en sitä tehnyt kylillä, vaan kotona enkä siitä huudellut. Nämä oli sellaisia "pöytälaatikko" töitä. Eikä niistä silloin sen enempää. Kysyin nuoruuden kaveriltani "Hieta" miksi hän vielä tykkää minun jakamistani päivityksistä, kun muut eivät. Hieta kertoi että minä olen pettänyt kaikki, minun piti olla retale eikä muuta. Nyt kun sinä paljastukin jonkun nuoruuden koulukaverisi suosikki kappaleen säveltäjäksi (nimimerkillä), sitä ne ei voi sulattaa. Hieta kertoi myös sen että kun olet ihmisten ajatuksissaan ja puheissaan ollut määrätyssä "lokerossa", ja nyt järkytit heidät sillä että et pysynytkään siellä lokerossa, oot paskiainen. Hieta tiivisti sen yhteen sanaan, joka parhaiten kuvaa tilannetta, ja se sana on KATEUS ja muuta ei tarvitakaan. Hieta oli minun nuoruuden kavereita, ensimmäiset työpaikkamme oli samassa paikassa ja yhtä aikaa olimme siellä, hän tiesi ja tunsi minut, hänelle ei mikään tullut yllätyksenä. Hieta teki mittavan uran mainosalan yrittäjänä ja taidemaalarina, nyt viettää ansaittuja eläkepäiviään, eikä kadehdi minua. Hänellä oli oma ura ja on omat kadehtijat. Hieta käski kirjoittaa facebook seinälle näin. Koska ette itse saanut mitään aikaiseksi elämässänne, niin tykätkää edes niistä jotka ovat saaneet jotain aikaiseksi. Vaikka hän voi olla duunarin poika perkele, ja te olette sentään mahtavia karjalan pakolaisia, joille valtio antoi aikoinaan ilmaisen maatilan ja nyt pullistelette kun olette näitten loisien jälkeisiä. Ei millään pahalla mutta näinhän se on. En laittanut Facebook seinälleni tuota, enkä laita. Halusin vain tietää syyn. KATEUS.

Nyt ajattelette kun olette lukeneet tämän, että mitä saakelin kadehtimista tuossa jätkässä on. Niin just, sitähän minäkin, ei mitään! Sen takiahan minä kerroinkin tämän, että löydättekö mitään kadehtimista, minä en???


Viisas vai älykäs?

Monesti ihmiset sekoittavat viisaan ja älykkään ihmisen, kuin se olisi yksi ja sama asia. Toki viisaus ja älykkyys voi olla myös samassa henkilössä. Mutta harvemmin näin on. Älykkyys ja viisaus ei ole sama asia, vaikka moni, tai ehkä suurin osa ihmisistä luulee niin. Yleensä kouluista ja opistoista valmistuu, näennäisesti viisaita ihmisiä. Älykkäitä heistä on hyvin pieni osa. Oletteko muuten koskaan ajatelleet miksi se naapurin tyttö tai poika on hanttihommissa vaikka valmistui opistosta "herraksi". Tähän vastaus on hyvin yksinkertainen, hän ei ole älykäs, vain viisas, jos sitäkään. "Pummilla" koulun käynyt ja paperit saanut. Viisas ihminen yrittää pärjätä elämässä sillä tietomäärällä mitä hän päähänsä päntännyt. Viisaalla ihmisellä on hyvä muisti, hän on kova opiskelemaan ja hakemaan tieto eri paikoista. Älykkäälle ihmiselle tämä tällainen "pänttääminen" ja "nippeli" tiedon hakeminen on turhaa. Viisas ihminen lukee ja opiskelee paljon, hän tietää paljon. Hän osaa ulkoa ladella mitä vain. Voi herra jumala miten viisas se meidän Mauno on, hän on ylioppilas merkonomi. Hapsunkeikkaa, heisulivei. Näinhän aina, ainakin vanhoissa suomi filmeissä kehutaan meidän suvun viisasta. Mutta kyllä se oli silloin "ennen" ihan todellista myöskin, eikä vain elokuvissa silloin. Mutta näinhän se on nytkin. Mutta harvapa mainitsee että hän on myös älykkö. No monihan näistä kehujista luulee että viisas tarkoittaa myös älykästä, eli tarkoittaa samaa ja jättää tämän mainitsematta. Monesti onkin parempi niin ettei suku tätä erottele, sillä silloin valkolakki saisi monesti maininnan, hyvällä muistilla hankittu ei älyllä mitään tekemistä tämän "valkolakissa". Nyt kun tuli esille tämä ylioppilaat, eli valkolakki pänttääjät. Suurin osa valkolakin saaneista ovat vain kirjaviisaita, vai pitääkö nykyään sanoa digiviisaita. Digiviisaita, mitähän sekin tarkoittaa, mutta lue kir.. ei kun digi..no. Äly hoi, auta, en pääse viisauteni lähteille, läppäri teki tiltin. Kerronpa tässä muutaman oma kohtaisen kokemuksen, mitenkään itseäni korostamatta. Älykäs tämän ymmärtää, viisas repii perseensä, kun ei vastausta löydy mistään.
Kerronpa. Kerran olin opiskelemassa, oli teknisen matematiikan laskento tunti ja teknisen laskennan koe, sanon sen nyt näin "maallisin termein". Meidän opettaja oli koulutukseltaan diplomi-insinööri, työskennellyt muun muassa eräässä suomalaisessa hissejä valmistavassa tuotantolaitoksessa. Hän oli lisäksi suunnitellut erään suuren (suomalaisen) kaupungin palokunnan hälytysjärjestelmän ja paljon muuta oli aikaan saanut. Niin oli sitä matematiikkaa. Katselin niitä tehtäviä aikani, tein muutamia muistiinpanoja suttupaperille (siihen aikaan ei ollut laskimia).
Merkkasin tehtävät paperille ja kirjoitin vastaukset. Kun kaikki olivat toimittaneet tehtävä paperinsa opettajalle, niin opettaja sanoi että minun papereista puuttuu kaavat ja laskenta tavat. Hän pyysi että voisinko toimittaa ne heti. Vastasin ettei minulla ole mitään kaavoja eikä muita, on vain muutama epämääräinen suttupaperi. Opettaja tuumasi että jaa, ja hieroi leukaansa. Katseli niitä papereita. Kysyi sitten minulta mistä olin saanut nämä vastaukset tehtäviin. Vastasin että laskemalla. Tästähän meille sitten opettajan kanssa keskeytyi sellainen, uskoako vai ei, keskustelu. Nämä matikan tehtävän kaikki laskut oli oikein, tai vastaukset oli oikein. Mutta niitä ei hyväksytty koska kaavat puuttui. Joten sain hylätyn.
Tämä opettaja oli kiinostunut minun laskutavastani, ja hän tuli myöhemmin keskustelemaan kanssani asiasta. Se oli muistaakseni opistolautakunnankokous, joka silloin oli, tai jotain sen tapaista, kun hän tuli juttusille. Niin tähän "viisasten kerhoon" minut valittiin oppilasvaaleissa. Minut pyysi vaaleihin ehdokkaaksi kaksi niin nättiä tyttö, ja minähän suostuin ehdokkaaksi. Rupesin ehdokkaaksi vaikka asia ei minun tippaakaan kiinnostanut. Mutta tulin pirulauta valittua oppilasjäseneksi siihen "porukkaan". Niin siitä matematiikasta ja opettajan kanssa keskustelusta. Se opettaja halusi tietää, miten oikeat vastaukset sain, tai taisi sillä olla taka-ajatuksena että mistä minä ne sain. Mutta ei se sitä sanonut. Tuli vain sellainen olo että tässä ollaan rikollinen. Minä kerroin sitten sille opettajalle, miten sain ne vastaukset. Ensimmäiseksi sanoin ettei ne vaikeita ollut, suurin osa oli päättelemällä ratkaistavissa, desimaalit vain piti laskea, ei siinä mitään kaavoja tarvitse, eli minä päättelin. Laskin päässäni ja vähän käytin suttupaperia, niin siinähän ne oli. Ei se opettaja uskonut vaikka kuinka yritin sille selittää. Hän oli viisas mies, mutta valitettavasti vain viisas. Yritä nyt sellaiselle diplomi-insinöörille selittää jotain, jota hän ei ollut koskaan kirjastalukenut, ja muistiinsa tallentanut. Se että siellä muistissa on paljon "tavaraa" ei vielä autuaaksi tee. Sillä sitä tietoa täytyy vielä osata käytännössä käyttää. Siinä tarvitaan nyt sitä älyä.
Näitä tällaisia tyhjänpään täytettä opinnoilla hankkineita olen tavannut työelämässänikin. Kerran meille tehtaalle tuli kesälomienajaksi työskentelemään työnjohtopuolelle nuori insinööri. Hänkin oli muuten diplomi insinööri. Hän oli tyhmin insinööreistä, jonka olen tavannut. Hän meinasi hajottaa tuotantopuolen koneet, kun meni niitä aina suuressa viisaudessaan itse käyttämään. Kerran istuttiin toimistossa insinööri Keron kanssa, ja teimme töitämme, kun yhtäkkiä halli alkaa täristä ja kuuluu jumalaton jumina ja jyske. Kero huikkaa minulle, että mene katsomaan mikä siellä on. Minun tehtäviin kuului tuotannon valvominen. Menin kohti jyskettä niin siellähän tämä diplomi-insinööri yrittää leikata prässileikkurilla kulutusterästä. Eihän se onnistu. Käskin häntä lopettamaan, ja kerroin miksi. Oli muuten aivan uutta tälle diplomi insinöörille tällainen, ettei kulutuslevyä saa leikata prässissä. Hallin työntekijät eivät menneet sanomaan tälle insille mitään. Nauroivat vain. Kyllä inssi tietää. Kyllä insinöörinkin paperit saa kun on hyvä muisti, ja kun metallipuolen työharjoittelun suorittaa appelsiineja keräämällä Israelissa.
Tämä diplomi insinööri lasketti kaikkilaskut, lujuus ym minulla. Vedoten siihen että hän ei ole pitkään aikaan laskenut eikä muista kaavoja. Minä löin eteen teknisen laskennan kaavat kirjan, että laske tuosta. Häipyi ja äkkiä, ei se varmaan olis tajunnut siitä kirjasta mitään. Hän on muuten nykyään eräällä kaivosajoneuvoja valmistavalla tehtaalla varastopäällikkönä..
Toinen samanlainen tomppeli tällä samalla työmaalla oli erään opettaja pariskunnan poika, joka tuli harjoittelijaksi. Hän opiskeli insinööriksi, hän ei edes tiennyt mitä eroa on viisaalla ja älykkäällä. Hänen annettiin olla, oli niin onneton kaveri, siis töissä.
Minulla oli kerran omassa yrityksessä työharjoittelijana eräs "välkky".
Hän oli kuulemma ammattikoulussa luokkansa paras oppilas, aina täydet pisteet kokeista. Mutta käytännön töitä se ei osannut tehdä yhtään. Ellei se työ ollut justiinsa samanlaista kuin oppikirjassa oli kerrottu. Annoin sille työharjoittelusta huonoimman arvosanan. Se kaveri kävi parina jouluna meillä kotona joulupukkina, sen se osasi. Se opiskeli teknikoksi ja pääsi autokatsastus asemalle katsastusmieheksi. Kaksi kuukautta se oli siinä hommassa ja sai lopputilin. Oli tullut valtavasti valituksia hänestä, oli särkenyt asiakaiden autoja. Ei kai se tajunnut mikä on katsatusmiehen tehtävä, ei se tarkoitus ainakaan ole särkeä asiakkaiden autoja. Nykyään hän on erään merkkiliikkeen korjaamolla mekaanikkona. Siellä voi käydä näin, että kun viet hänelle auton korjattavaksi. Hän tökkää töpselin autoon, katsoo tietokoneelta että auto on täysin kunnossa, ja sanoo sitten ettei siinä autossa mitään vikaa ole, vaikka moottori ei käynnisty. Väitäppä nyt sitten vastaan tällaiselle viisaalle.
Monesti hiljaisesta nössykästä sanotaan että ??. Aivan, hänestä nyt voi "tyhjänpäiväinen suunsoittaja" sanoa aivan mitä vain. Henkilö voi olla hiljainen nössykkä, mutta älykäs. Usein kun on tällainen hiljainen ja ujo, niin ajatellaan että se on "vajaaälyinen". Mutta olen huomannut, että välttämättä tämä ujous ja hiljaisuus ei liity "vajaaälyisyyteen mitenkään", vaan päin vastoin. Kun tällainen ihminen joka on ujo mutta älykäs, on sitten tekemisissä tavallisen ihmisen kanssa (meitä tavallisia on kansasta noin 87%), siis ihmisen joka ei ole mitenkään älykäs, eikä välttämättä viisaskaan, eli on tälläinen "tavallinen tollo". Niin tällainen ujo ja hiljainen, tuomitaan tälläisissä porukoissa liian usein poikkeavaksi ja nimenomaan vajavaiseksi, ja vain sen takia kun me tavalliset "tollot" ei ymmärretä häntä. Eli kun tapaat ihmisen jota et ymmärrä, niin älä tuomitse häntä sekopääksi tai kaheliksi, koska sinä voit olla se sekopää ja kaheli, jolla ei ole riittävästi viisautta ja älykkyyttä ymmärtää häntä. Älykkyys tulee sieltä mistä sinäkin, eli se on geeneissä, mutta viisaus on opiskeltua. Monikaan ei sitten sitä opiskeltua viisauttaan välttämättä osaa edes käyttää, jos ei satu olemaan älykäs. Olen huomannut että opettajat kouluissa ovat viisaita, mutta eivät kovin älykkäitä. Opettajana pärjää kun on hyvä muisti, ja muuta ei sitten tarvitakkaan. Tietysti paremmin pärjäisi oppilaiden kanssa, kun olisi enemmän älyä. Nykyajan koulussa ei opettaja pärjää enää hyvällä muistilla ja karttakepillä.


LUE MYÖSKIN "KIRJAT" klikkaa kuvaa